Valoisat aamut ja raikas ilma. Hieno tunne on viedä pyykkiä takakuistille kuivumaan,ne on niitä hetkiä, kun pyykkirumbakin on nautinto.
Keväisin tuntuu, että kaikki on mahdollista :)
Keväästä huolimatta olen vielä onnistunut pitämään kiinni kuusenkynttilöistä ..
Kenties tänään olisi aika luopua viimeisistä joulunrippeistä. Mutta oikeasti, ne valot on niin kauniit pimeän aikaan :)
Jaksan edelleen ihailla sinistä seinää useita kertoja päivässä. Fiilis on odottavainen ja innokas, pikkuhiljaa koti löytää oikeaa asuaan. Yksikin hyvä ratkaisu innostaa miettimään ja suunnittelemaan muuta. Haaveiluksi osa tietenkin jää :) Muutama päivä sitten havahduin omaan vouhotukseeni. Suunnitelmia ja haaveita toisensa perään, kaikkea pitäisi saada ja kaikkea tehdä.. Välillä varmasti kuulostan siltä, kuin mikään ei olisi toimivaa eikä mikään olisi hyvin! Talon hiljentyessä pidin miehelle puheen kunnioituksestani ja arvostuksestani häntä kohtaan, pahoittelin ainaisia vaatimuksiani ja puheitani projekteista. Itse keskityn niin kodin laittoon ja ikuiseen siivoukseen. pikku muutoksiin, pyykkikuormiin ja lasten kuskaamisiin , arkisiin juttuihin. Se mikä jää vähälle, on siitä toisesta aikuisesta huolehtiminen ja toisen muistaminen. Kävimme hellyttävän keskustelun joka varmasti teki hyvää molemmille ♡
Eilen oli makeannälkään saatava persikkavaniljarahkaa :)
Tuli jo vähän pääsiäisfiilis kummittelemaan ja herkullisia kakkuajatuksia tulvi päähän ..
Pieni apulainen oli vierellä hyvin uskollisesti ♡
Kauniita päiviä viikkoonne -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti