Laskiaissunnuntaina

Sunnuntaihin herättiin  .. aivan liian aikaisin  :)

Pienimmäinen on nyt jostain ihmeestä saanut ajatuksen, että kuuden jälkeen on hyvä aika aloittaa päivän touhut, jotta mitään ei varmasti jää väliin!  Täällä on kuitenkin melko mukavuudenhaluinen äiti talossa, ja tämä nainen tekee kaikkensa jotta sängyssä löhöilyä jatketaan, mielellään noin kahdeksaan .. Tänään siinä onnistuttiin ihan vain supattelemalla ja lopulta katsottiin puhelimella lastenohjelmia :)  Se toimii hetkittäin, koska pienet sormet eivät millään tahdo pysyä näytöltä poissa - ja sehän ei kosketusnäytössä toimi. Pari isompaa sisarusta liittyi myös joukkoon ja lisäaikaa saatiin myös tästä. 

Aamuisin meitä odottaa alakerrassa siniseen sävyyn pukeutunut keittiö!

Perjantaina innostuin maalaamaan myös astiakaappimme seinän sävyllä, ja tänään sain jatkettua maalausta. ( Aiemmin projektin katkaisi niinkin ihana yllätysvieras, kuin vatsatauti! )

Sairastimme koko perheen voimin, pienimmäinen oli sairastellut itsekseen jo päivää aiemmin. Perjantain iltapäivästä aamuyöhön oli show melkoinen :(  tuota en hetkeäkään kaipaa, ja siltikin se kiusaa vielä, vaikka luulimme jo eroon päässeemme. 

Mutta sinisiin unelmiin palatakseni, olen niin haltioissani tästä muutoksesta ♡

Välillä on vain keskeytettävä työskentely, jotta voi pysähtyä ihastelemaan seinän ja kaapin yhteistyötä. Alkuun vähän hirvitti mitä lopputuloksesta tulee, kun yhdistän nämä kaksi. Yhtään ei kaduta ja ihme kyllä mieskin on ilmaissut tykkäävänsä muutoksesta :)  Se on jo jotain. Seinänhän maalasin jo aiemmin viikolla, ja se ei vielä ensimmäisenä päivänä saanut ihasteluita. Seuraavana päivänä mieskin oli jo havahtunut siniseen kauneuteen .. No, ei nyt ehkä itse varsinaisesti käyttäisi tätä sanontaa ;)

Patistimme itsemme ulos ja pulkkailemaan. Lapset innostuivat hiihtämään ja pienimmäinenkin, jolla ikää nyt 1v 4kk sai isosiskon pieneksi jääneet monot jalkaan :)  Miten onnellinen olikaan pienen naama! Hieman pääsi tepsuttelemaan sukset jalassaan, sauvoja emme vielä edes kokeilleet, kun ei oikein peukkukaan pysy paikoillaan .. Saa nähdä kuinka innokas hiihtäjä on meille taas kasvamassa. Isosiskolla kun sisua ja intoa riittää, samoin velipojilla.
Tämän jälkeen aamuvirkkumme alkoi jo valumaan pulkassa siihen malliin, että vaihdoimme monot kuomiin ja pulkan vaunuihin. Uni tulikin samantien.
Muut olivat lähteneet jo edellä nuotiota tekemään eväsrepun kanssa ja minäkin nousin lumista rinnettämme ylöspäin muiden jalanjälkiä seuraten. Vaunut vedin perässä niin pitkälle, kuin mahdollista. Upeaa, kun voi lähteä makkaranpaistoon ihan kotipihan vierelle, silti tuntee olevansa aivan jossain muualla :)

Pienen levon jälkeen sain houkuteltua kahdeksanvuotiaan kanssani hiihtämään. Ja minä itse en kuulu tähän innokkaat hiihtäjät-porukkaan! Kahdeksanvuotiaan naama oli vielä takkia pukiessa vähän mutrussa, mutta kun monot sujahti jalkaan unohtui mutruilukin. Ulkona naama loisti jo kilpaa auringon kanssa :)  Uskoakseni tämä hyväntuulisuus johtui osittain siitä hilpeydestä ja epäilystä nähdä äiti suksilla ...! "- Äiti, sää oot siis joskus oikeesti hiihtänyt ...??"   No olen, ihan oikeasti. Milloin? No koulussa, yhdeksänkymmentä luvulla :)

Minulla kun ei suksia ole, kävimme lainaamassa mummin suksia ja pienen ähertämisen jälkeen aloitimme matkan kohti rantamökkiä. Tuo äherrys ja puherrus suksien siteiden kimpussa ei taatusti luonut uskoa minun hiihtokokemuksia kohtaan! Poikaparka alkoi jo olla hieman tuskissaan ..
Pääsimme mökille kahden kaatumisen jälkeen ilman ruhjeita. Siinä kun minä yritin hiljentää vauhtia, toinen yritti päästä kovempaa ja kovempaa. Voi kun hallitsisi omat sukset ja jalkansa yhtä taitavasti, yhtälailla varmasti!
Itse en hirveästi kaipaa hiihtämään, mutta se mikä minua suksille houkuttaa , on lapset. Haluaisin saada edes pienen kipinän, jotta jaksaisin ja osaisin tukea hiihtoinnostusta ihan oikeasti. Ja olla mukana muutenkin, kuin kävellen. Tämänpäiväinen retki oli todella hauska ja hyväntuulinen, sainpahan näytettyä yhdelle lapselle kuinka aikuinen voi nauraa itselleen, kun kaikki ei mene ihan putkeen :)
Koska tämän kahdeksanvuotiaani monot mahtuvat myös minulle, voin hiippailla salaa harjoittelemaan ... Pidemmät suksetkin ovat tulossa tälle pikuveljelle ja isoveli saa pikkuveljensä vanhat, näin se menee täällä.

Ketunleipärinteellä aloitetaan nyt hiihtoloman vietto, matkasuunnitelmia ei ole. Kiireetöntä aikaa lähimaisemissa, mökkeilyä ja laskettelua. Sanomattakin selvää, että en ole laskettelijakaan! Tähän mennessä ollaan tyttöjen kanssa pulkkailtu ja istuskeltu kahviossa, nautittu eväistä. Pojat ovat nauttineet rinteistä iskän kanssa. Taisin aiemmin luvata pojille, että saavat opettaa minut laskettelemaan lomalla ! Tämänpäiväisen jälkeen voin hieman pohtia näinköhän kannattaa :)


Mukavaa alkavaa viikkoa !