keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Keskiviikon iltahetki

Kauniin päivän päätteeksi saatiin vielä kaunis auringon hetki. Kevään tuoksu ja sulat lumet houkuttavat jo pihatöihin ..
Syntymäpäivän kukat ovat vielä voimissaan :)
























maanantai 20. maaliskuuta 2017

Makoisaa maanantaita

Tänään on ehdottomasti oikea päivä raikkaalle kakkusiivulle.

Kävimme aamupäivällä tyttöjen ja Dooriksen kanssa viiden kilometrin pulkkalenkin. Puuron jälkeen sain jotenkuten molemmat tyttäret unille ja makoiltuani itse  vailla unta, ryntäsin kiireellä nauttimaan tämän hetken  :)
Migreenin,armottoman väsymyksen ja alkavan flunssan kanssa painittuani tämä on niin herkku hetki!

Kunhan tästä nousen niin arkinen ruuanlaitto alkaa ja poikien kiekkokamppeiden pakkaus.  Vain pojat puuttuvat! Veljesten koulusta kotiinpäin kävely on melko hidastahtista :)     (juuri kolahtikin kuraeteisenovi). Pojat harkkoihin ja minä käyn hakemassa torista ostamani tv-tason  !!!!

Vähän jännittää  ....









torstai 16. maaliskuuta 2017

Fiiliksiä

Kevään tuntua, oma suosikkini vuodenajoista!
Valoisat aamut ja raikas ilma. Hieno tunne on viedä pyykkiä takakuistille kuivumaan,ne on niitä hetkiä, kun pyykkirumbakin  on nautinto.
Keväisin tuntuu, että kaikki on mahdollista :)

Keväästä huolimatta olen vielä onnistunut pitämään kiinni kuusenkynttilöistä  ..
Kenties tänään olisi aika luopua viimeisistä joulunrippeistä.  Mutta oikeasti, ne valot on niin kauniit pimeän aikaan :)










Jaksan edelleen ihailla sinistä seinää useita kertoja päivässä. Fiilis on odottavainen ja innokas, pikkuhiljaa koti löytää oikeaa asuaan. Yksikin hyvä ratkaisu innostaa miettimään ja suunnittelemaan muuta. Haaveiluksi osa tietenkin jää :)  Muutama päivä sitten havahduin omaan vouhotukseeni. Suunnitelmia ja haaveita toisensa perään, kaikkea pitäisi saada ja kaikkea tehdä.. Välillä varmasti kuulostan siltä, kuin mikään ei olisi toimivaa eikä mikään olisi hyvin! Talon hiljentyessä pidin miehelle puheen kunnioituksestani ja arvostuksestani häntä kohtaan, pahoittelin ainaisia vaatimuksiani ja puheitani projekteista. Itse keskityn niin kodin laittoon ja ikuiseen siivoukseen. pikku muutoksiin, pyykkikuormiin ja lasten kuskaamisiin , arkisiin juttuihin. Se mikä jää vähälle, on siitä toisesta aikuisesta huolehtiminen ja toisen muistaminen. Kävimme hellyttävän keskustelun joka varmasti teki hyvää molemmille ♡

Eilen oli makeannälkään saatava persikkavaniljarahkaa :)
Tuli jo vähän pääsiäisfiilis kummittelemaan ja herkullisia kakkuajatuksia tulvi päähän ..
Pieni apulainen oli vierellä hyvin uskollisesti ♡








 Kauniita päiviä viikkoonne -

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Laskiaissunnuntaina

Sunnuntaihin herättiin  .. aivan liian aikaisin  :)
Pienimmäinen on nyt jostain ihmeestä saanut ajatuksen, että kuuden jälkeen on hyvä aika aloittaa päivän touhut, jotta mitään ei varmasti jää väliin!  Täällä on kuitenkin melko mukavuudenhaluinen äiti talossa, ja tämä nainen tekee kaikkensa jotta sängyssä löhöilyä jatketaan, mielellään noin kahdeksaan .. Tänään siinä onnistuttiin ihan vain supattelemalla ja lopulta katsottiin puhelimella lastenohjelmia :)  Se toimii hetkittäin, koska pienet sormet eivät millään tahdo pysyä näytöltä poissa - ja sehän ei kosketusnäytössä toimi. Pari isompaa sisarusta liittyi myös joukkoon ja lisäaikaa saatiin myös tästä. 

Aamuisin meitä odottaa alakerrassa siniseen sävyyn pukeutunut keittiö!
Perjantaina innostuin maalaamaan myös astiakaappimme seinän sävyllä, ja tänään sain jatkettua maalausta. ( Aiemmin projektin katkaisi niinkin ihana yllätysvieras, kuin vatsatauti! )
Sairastimme koko perheen voimin, pienimmäinen oli sairastellut itsekseen jo päivää aiemmin. Perjantain iltapäivästä aamuyöhön oli show melkoinen :(  tuota en hetkeäkään kaipaa, ja siltikin se kiusaa vielä, vaikka luulimme jo eroon päässeemme. 

Mutta sinisiin unelmiin palatakseni, olen niin haltioissani tästä muutoksesta ♡
Välillä on vain keskeytettävä työskentely, jotta voi pysähtyä ihastelemaan seinän ja kaapin yhteistyötä. Alkuun vähän hirvitti mitä lopputuloksesta tulee, kun yhdistän nämä kaksi. Yhtään ei kaduta ja ihme kyllä mieskin on ilmaissut tykkäävänsä muutoksesta :)  Se on jo jotain. Seinänhän maalasin jo aiemmin viikolla, ja se ei vielä ensimmäisenä päivänä saanut ihasteluita. Seuraavana päivänä mieskin oli jo havahtunut siniseen kauneuteen .. No, ei nyt ehkä itse varsinaisesti käyttäisi tätä sanontaa ;)









Patistimme itsemme ulos ja pulkkailemaan. Lapset innostuivat hiihtämään ja pienimmäinenkin, jolla ikää nyt 1v 4kk sai isosiskon pieneksi jääneet monot jalkaan :)  Miten onnellinen olikaan pienen naama! Hieman pääsi tepsuttelemaan sukset jalassaan, sauvoja emme vielä edes kokeilleet, kun ei oikein peukkukaan pysy paikoillaan .. Saa nähdä kuinka innokas hiihtäjä on meille taas kasvamassa. Isosiskolla kun sisua ja intoa riittää, samoin velipojilla.
Tämän jälkeen aamuvirkkumme alkoi jo valumaan pulkassa siihen malliin, että vaihdoimme monot kuomiin ja pulkan vaunuihin. Uni tulikin samantien.
Muut olivat lähteneet jo edellä nuotiota tekemään eväsrepun kanssa ja minäkin nousin lumista rinnettämme ylöspäin muiden jalanjälkiä seuraten. Vaunut vedin perässä niin pitkälle, kuin mahdollista. Upeaa, kun voi lähteä makkaranpaistoon ihan kotipihan vierelle, silti tuntee olevansa aivan jossain muualla :)








Pienen levon jälkeen sain houkuteltua kahdeksanvuotiaan kanssani hiihtämään. Ja minä itse en kuulu tähän innokkaat hiihtäjät-porukkaan! Kahdeksanvuotiaan naama oli vielä takkia pukiessa vähän mutrussa, mutta kun monot sujahti jalkaan unohtui mutruilukin. Ulkona naama loisti jo kilpaa auringon kanssa :)  Uskoakseni tämä hyväntuulisuus johtui osittain siitä hilpeydestä ja epäilystä nähdä äiti suksilla ...! "- Äiti, sää oot siis joskus oikeesti hiihtänyt ...??"   No olen, ihan oikeasti. Milloin? No koulussa, yhdeksänkymmentä luvulla :)

Minulla kun ei suksia ole, kävimme lainaamassa mummin suksia ja pienen ähertämisen jälkeen aloitimme matkan kohti rantamökkiä. Tuo äherrys ja puherrus suksien siteiden kimpussa ei taatusti luonut uskoa minun hiihtokokemuksia kohtaan! Poikaparka alkoi jo olla hieman tuskissaan ..
Pääsimme mökille kahden kaatumisen jälkeen ilman ruhjeita. Siinä kun minä yritin hiljentää vauhtia, toinen yritti päästä kovempaa ja kovempaa. Voi kun hallitsisi omat sukset ja jalkansa yhtä taitavasti, yhtälailla varmasti!
Itse en hirveästi kaipaa hiihtämään, mutta se mikä minua suksille houkuttaa , on lapset. Haluaisin saada edes pienen kipinän, jotta jaksaisin ja osaisin tukea hiihtoinnostusta ihan oikeasti. Ja olla mukana muutenkin, kuin kävellen. Tämänpäiväinen retki oli todella hauska ja hyväntuulinen, sainpahan näytettyä yhdelle lapselle kuinka aikuinen voi nauraa itselleen, kun kaikki ei mene ihan putkeen :)
Koska tämän kahdeksanvuotiaani monot mahtuvat myös minulle, voin hiippailla salaa harjoittelemaan ... Pidemmät suksetkin ovat tulossa tälle pikuveljelle ja isoveli saa pikkuveljensä vanhat, näin se menee täällä.














Ketunleipärinteellä aloitetaan nyt hiihtoloman vietto, matkasuunnitelmia ei ole. Kiireetöntä aikaa lähimaisemissa, mökkeilyä ja laskettelua. Sanomattakin selvää, että en ole laskettelijakaan! Tähän mennessä ollaan tyttöjen kanssa pulkkailtu ja istuskeltu kahviossa, nautittu eväistä. Pojat ovat nauttineet rinteistä iskän kanssa. Taisin aiemmin luvata pojille, että saavat opettaa minut laskettelemaan lomalla ! Tämänpäiväisen jälkeen voin hieman pohtia näinköhän kannattaa :)


Mukavaa alkavaa viikkoa !

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä


Ystävyyttä on niin monenlaista. Kirjavaan joukkoon mahtuu erilaisia ystäviä ja tuttavia, eräiden kanssa puidaan syvemmät surut ja ihmeet, toisten kanssa jutellaan pintapuolisesti ja ihanan huolettomasti, osan kanssa jaetaan lasten ja perhe-elämän kauneudet ja kauheudet.

Kaikkiin näihin hetkiin mahtuu monta kupillista kahvia ja muutamia lenkkeily kilometrejä, taustametelistä huolimatta keskittyneitä puhelinkeskusteluja, pitkiä ja lyhyitä viestejä sekä mokkapaloja ja kylmiä varpaita. Tai ihan pikainen kohtaaminen marketin käytävällä.





Ystävyyttä on myös se, kun toisella luokalla irvaillaan ja näytetään toisilleen kieltä välitunnilla -
Ja tästä huolimatta noin 27 vuotta myöhemmin ollaan yhä ystäviä :)




                                   ♡ Ystävänpäivän terveiseni ♡

maanantai 6. helmikuuta 2017

Havaintoja sokkelista

Alkuviikon ensimmäinen havainto Ketunleipärinteellä.

Sokkelit .  Tai tarkemmin niiden puuttuminen :)
 Ei meille tule sokkeleita. Ilman niitä kaapistot näyttää mukavan ilmavilta.  (!!!??!)  Meillä ei siis niitä ole ollut, mutta pian toivottavasti on. Olen puuhastellut kodinhoitohuoneessa pari päivää ja siivouksen yhteydessä päätin viimein kurkata laatikostojen alle, mitä nyt villakoirilta näin..  Nappasin avukseni siivouslastan ja tunsin itseni yhtä jännittyneeksi,kuin lapset onkiessaan verhon takaa pieniä yllätyspussukoita! Lukuisten sukkien ja hanskojen  seasta löytyi myös tonnikalaa miesten Norjan reissulta.. Ja se reissuhan oli heinäkuussa. Löytyi myös jotain, jonka juuri ja juuri tunnistin omenaksi.










Keittiön kaapistojen alla lienee kaikki hukkuneet nokkamukit ja pienet muovirasiat,joita eväille aina tuloksetta etsitään. Siellä on varmasti myös hyvässä tallessa kadonneet sähly-ja tennispallot.

Kysehän on yksinkertaisesti siitä, tulisiko viikottain siivottua kaappien aluset. Suoraan ja rehellisesti voin sanoa, että meillä ei tule! Kuten huomataan.


(Toinen havainto : Sain juuri siivousapua 1- ja 4vuotiailta tyttäriltäni :)
Niin siinä pahassa, kuin myös hyvässä pienemmät ottavat mallia isommista sisarista! Itse aloitin puuronkeiton ohessa tyhjentämään astianpesukonetta, kun isosisko alkoi innokkaasti auttamaan. Pikkusiskon liittyessä puuhaan, väistin itse hommasta kokonaan. Voi sitä iloisen tärkeää ilmettä, mikä pikkusiskolla oli :)
Yhteistyö toimi erittäin hienosti ja työ tuli täysin tehtyä,  hieman joutui vanhempi, varsin välkky sisko antamaan periksi lautasten "oikeasta" järjestyksestä :)  )


Kaunista alkanutta viikkoa-


perjantai 3. helmikuuta 2017

Wc uudistuu

Alakerran wc on ollut koko täällä asumisemme ajan keskeneräinen. Toimme altaan ja allaskaapin vanhasta kodistamme vaihdettuamme sinne siromman kokonaisuuden. Allas on ollut meillä reilun 10 vuotta ja palveli meitä ja neljää vauvaamme, pienokaistamme hyvin :)  Yksi lapsista on kylvetetty siinä kipsinsä kanssa ja allas on kokenut kahden talon remontin. Nyt, puolentoista vuoden harkinnan jälkeen Ikeasta tarttui mukaan uusi malli! Tämä kuitenkin odottaa vieläh-hetkeään eteisen lattialla :)
Allaskaappi oli alunperinkin aika huono valinta, välillä suuresti ihmettelen miksi ihmeessä raahasimme sen vielä tänne uuteen kotiin !!?  Tuo kaappi on jo poissa.  Uusi laatikosto sekä vanha allas eivät lopulta sopineet yhteen putkien suhteen, ylälaatikko ei mahtunut kiinni. Ja uusimmeko allasta silloinkaan? No emme! Vaikka harkitsimme sitä jo tuolloin. Muutaman kuukauden se ylälaatikko nojasi yksinäisenä vessan seinään, kunnes kyllästyin täysin. Samana iltana mies sahaili laatikkoa ja näin, laatikko oli paikoillaan -mutta leikeltynä :) Tää on niin tätä meidän elämää .....!

Toissailtana mies lähti kaukalopallon peluuseen ja minä odotin jo lasten unille laittamista. Noh, sitten iski inspiraation kaunis hetki ja minä aloin teippaamaan vessan lattioita . Lapset laittoivat leffan pyörimään ja minä sulkeuduin vessaan valkoisen maalin ja telan kera. Hetken kuluttua leffan äärestä kuului tiedustelua saavatko syödä päivällä paistamiaan pipareita. Vastasin - " tottakai, syökää vaikka sohvalla!" Sen jälkeen oli tosi tyytyväiset lapset ja paljon piparinmuruja, mutta minä sain maalattua kolme seinää valkoiseksi. Jes!




Keskiviikkona kävimme nopean iltareissun Matkuksessa ja altaan kaveriksi mukaani tarttui kauniin sävyiset käsipyyhkeet. Kuumeisesti  miettiessäni takaseinän väritystä, keksin sen yht´äkkiä.
                                                        
                                                            Ne käsipyyhkeet!



Hetken asiaa pyöriteltyäni ja ystäviltäkin mielipidettä ja vaihtoehtoja kyseltyäni ajelin maaliostoksille. Ja mikä oli mukana? No tottakai yksi pyyhkeistä! Myyjää hieman nauratti, mutta kannattaa pelata varman päälle :)
Eilisiltana aloitin taas maalausurakan muiden lähtiessä nukkumaan. Pääsin minäkin puoliltaöin lopeteltuani.. Esikoinen oli aamulla innoissaan uudesta seinästä, olisi halunnut kaikki seinät samalla maalilla. Tyydytään nyt kuitenkin yhteen seinään tällä kertaa.
Tänään sain työn loppuun pienimmäisen nukkuessa. Teippien poistot ja lopputuloksen näkeminen on edessä harkkamatkojen jälkeen. ( toivottavasti ei ole ikävän värikkäitä yllätyksiä päässyt teippien alle)

Vielä on muuta askaretta, kuten puuttuvat listat, jäljellä. Altaan vasemmalla puolella on vielä pieni suunnitteluprojekti, mutta siitä enemmän myöhemmin. Nyt kiireen vilkkaa ruuan laittoon ja kiekkokassien pakkaamiseen. Harkkojen jälkeen käydään koko porukalla pizzalla, pizzaperjantai!




















                                                             Makoisaa viikonloppua!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sunnuntaina

On hetkiä, jolloin tulee pienen pieni kaipuu asutuimmalle alueelle, katuvalojen ja ehkä jopa asfaltin ääreen. Se hetki, tai kaipuu johtuu vain ja ainoastaan lenkkeilyn helppoudesta pienten lasten kanssa :)
Voihan se olla ihan laiskuuttakin, että koen tuon nykyään (näköjään) hieman hankalaksi. En tietenkään sitä myöntää haluaisi, en tietenkään! Itsekseni keksin syitä miksi emme pikkutyttöjen kanssa lähde täältä lenkkeilemään, miksi se on niin epämukavaa. Siten uskottelen, että se on lähes mahdotonta.

Esikoisen ensimmäisenä kouluvuonna kävelin joka päivä vaunujen ja yhden 5-vuotiaan kanssa koululle ja tietenkin takaisin säässä kuin säässä. Aamuisin autokyyti, päivällä vastaan kävellen, matka on yhteensä 5 kilometriä. Eihän tuo matkana pahalta kuulosta, mutta maasto on tässä suuressa osassa.
Vaunujen kanssa saa nauttia melkoiset ylämäet tullessa ja mennessä, jäätiköllä, lumessa ja loskassa. En nyt kuitenkaan unohda, että onhan niitä hyviäkin tiepäiviä :)
Näistä päivistä sain palkkioksi tyytyväisen koululaisen lisäksi seuraavaksi puoleksi vuodeksi rasituskivun oikeaan polveen. Sen jälkeen muistiin on jäänyt mikä ei ole hyvä asento ylämäkeen puskiessa, varasin ilmeisesti liikaa ja väärässä asennossa oikealla jalalla. Sinnikäs oli kyllä meidän Voitto silloin, ja on yhä edelleen..

Mutta siihen lenkkeilyyn palatakseni - eihän se tietenkään ole mahdotonta :)
Olen vain tullut mukavuudenhaluisemmaksi !!!

















Tässä vaiheessa voisin yrittää päästä päivän aiheeseen, ajatukseni pääsi hieman karkaamaan ensimmäisen lauseen jälkeen. Vaikka pieninä heikkoina hetkinä kaipaankin vanhoja kotiympäristöjä - rakastan metsää, luontoa ympärillämme. Kaikkia sen mahdollisuuksia. Nykyään olemme retkeilleet aivan liian vähän. Hassua kyllä, ennen ajoimme tänne metsäretken vuoksi, nyt kun me asumme siellä metsässä, liikumme siellä vähemman! 
Tänään lähdimme pienelle retkelle, niin suunnittelemattomalle, että emme olleet varautuneet makkaranpaistoon. Se ei onneksi haitannut lapsia ja minäkin selvisin ilman itkupotkuraivareita :)
Meidän 10- ja 4v lapset läksivät hiihtäen ja haastetta siinä alkumatkassa- ja maastossa olikin. Huumori pelasti monta tiukkaa tilannetta, ainakin 10v kanssa! Lopulta pikkuapulainen matkusti sukset jalassa iskän reppuselässä ja minä kannoin yhtä taaperoa upottavassa hangessa, kivenkoloja vältellen. Seikkailumieltä ja huumoria oli matkassa. Mahtavinta tässä on se, että kaikki tämä alkaa kotipihalta.. Ja jatkuu ja jatkuu. 

Pojat ovat jo taitavia liikkumaan haastavammassakin maastossa ja pikkuapulainen seuraa jalanjälkiä varmoin askelin. Pienimmäinen oli todella reipas ja tyytyväinen, pääsi välillä hieman itsekin kokeilemaan tallustamista, kun maasto sen salli. Ihmettelemistä riitti.
Putouksilla pojat pääsivät kiipeilemään ja leikkimään selviytyjiä :)  Tyttöjen kanssa piti olla vielä vähän varovaisempia. Upeimmista jääkohdista saatiin ihastuneita Frozen- huokaisuja ..
Kotiin päästyämme maistuikin kaurapuuro vaniljasokerilla maustettuna, tytöt odottivat malttamattomina lieden vieressä puuron valmistumista. Auttoivat pöydän kattamisessakin, sitä voi jo kutsua ruokahaluksi !

Jos saisin vähäsen madallettua mukavuudenhaluani ja ottaisin itseäni niskasta kiinni, ja lähtisin tyttöjen kanssa vaikkapa taas koululle poikia vastaan .. Matkaan saa varata paljon eväitä ja paljon aikaa, ripaus kärsivällisyyttä. Pojat olisivat varmasti innoissaan ja meidän päivään saataisiin jotain vaihtelua. Miksi ihmeessä pitääkin tehdä selvistä asioista niin hankalia ..?!





lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantaina

Vietimme vapaapäivää :)
Ei mitään sovittuja menoja , ei kellään. Voisi ajatella, että kotiäidillä kaikki päivät on vapaapäiviä, mutta eihän se oikeasti niin ole. Vapaapäivän tekee kiireetön aamu.  Ei kellonsoittoa,ei aikataulutettua aamiaista. Vapaapäivänä ei pakata kiireessä, ei hoputeta eikä huomautella vetelehtimisestä. Vapaapäivänä syödään pitkä myöhäinen aamupala, lompsitaan hitaanlaisesti ja katsotaan vaikka leffa keskellä päivää. Ikävä tosiasiahan se on, että muina päivinä jatkuva hoputtaminen on niin yleistä. Tänä aamuna kahden perheenjäsenen vielä nukkuessa ja minun tehdessä sitä myöhäisempää aamupalaa saimme soiton naapurista, siellä ihastuttavat pikkuveljekset kyselivät meidän 8-vuotiasta luistelemaan.

Menihän siinä hieman yli tunti, ennenkuin edes ensimmäisellä kokoonpanolla tuohon kentälle pääsimme. Ne kaksi uneliaampaa jäsentä tulivat sitten toisella autolla perässä :)
Eilen haimme yhden serkkutytön viikonloppukylään ja tytöillä olikin kova kiire jäälle. Ja niinkuin yleensä, vielä kovempi kiire oli lopulta eväslaatikolle! Eväät on vain niin mahtava juttu, vaikkei kummoiset olisikaan. Siinä on taikaa ..













Pienimmäisellä oli tietenkin halu päästä muiden joukkoon, vain luistimet puuttui ..
Onneksi jäällä sai vauhtia muutenkin, kuin terät jalkojen alla :)














Loppu päivä meni leppoisasti, joskin vilkkaasti. Se leffahetki rauhoitti laumaa hetkeksi aikaa ja alkuillan hämärässä mies lähti vielä laskemaan mäkeä lasten kanssa, kun minä jäin tekemään ruokaa. Pimeän tullen ottivat otsalamput avuksi, täällä kun ei valonsäteitä saada mistään ja ulkovalaistus ei yllä tuonne meidän mäkeen. Päivän kohokohta oli reissu mummolan pihasaunaan. taskulamppujen valossa kipitimme metsäpolkua saunalle. Saunaa lähestyessämme näimme mummin sytyttämät lyhdyt, joita oli useita. Kaunista.
Tällä kertaa me tytöt oltiin sen verran reippaita, että pulahdimme puroon virkistäytymään :)
Pojat kävivät iskän kanssa avannossa kaksi viikkoa sitten, silloin ei riittänyt yksi tai kaksi pulahdusta, piti käydä neljä kertaa! Ja avannosta telttasaunaan, vau!


Huomennakin saamme nauttia myöhäisen aamiaisen, sitä jo odottelen.
Kaunista, toivottavasti vielä aurinkoista sunnuntaita toivotan kaikille -



torstai 19. tammikuuta 2017

Valon riemua

Niin kaunis ja valoisa aamupäivä takana. Melkein oli jo hipaisu kevään tuntua ilmassa :)  vaikkakin tammikuuta vielä vietetään. Tällä hetkellä myrsky mylvii pilkkopimeässä, aamulla sitten nähdään onko taas puita kaatunut ..
Tällä viikolla olen jälleen käynyt poikien huoneet läpi supersuursiivouksella!!! Niin mahtava fiilis siitä ,vielä tällä hetkellä.. Tyhjensin huoneet kaikesta tavarasta ja kävin sen kaiken yksitellen läpi roskat ja kierrätettävät lajitellen . Aulaan on aina helppo kantaa kaikki lastenhuoneista, sen jälkeen vaan vaaditaan paljon taitoa puikkelehtia kaiken sen keskellä päivän tai kaksi :)
Kunnon hyllyt puuttuvat edelleen,ja tiukkaa tekee säilytys- varsinkin 10-vuotiaan huoneessa.  Pikkuveljen huoneeseen lisäsin vielä toisellekin seinälle liitutaulumaalia.  (Näistä kuvia seuraavalla kerralla)

Tuosta ihanasta valoilmiöstä ulkona en kerennyt juurikaan nauttimaan, pienen hetken verran , kun kävin pienimmäisen nukuttamassa vaunuihin. Dooris nautti kyllä ja pikkuveljen jalkapallo sai vähän kyytiä :)