Molemmat tytöt ovat syntyneet lokakuussa ja yhteiset juhlat ovat siten tulossa.
4- vuotta täyttävä pikkuapulainen kyllä vaati aika runsaasti suostuttelua tähän .. hmmm.
Vuoden ikää lähestyvä taapero on alkanut näyttämään luonnettaan jo kovastikin. Ja se vasta on aiheuttanut täällä kovasti naurua ja hilpeyttä, mutta myös tuskan hikeä sekä syviä huokaisuja !!!
Kuten arvata saattaa tuskan hiki on äidin vaiva :)
Ja missä näin käy? No kaupassa. Ja kärryihin laitettaessa. Ja autoon laitettaessa. Ja kun pitäisi istua vaipan vaihdossa, ja pukiessa. Ei muualla :)
Miksi istuminen on niin kamalaa 1-vuotiaan elämässä?! ( ja hyvin pitkälti sen jälkeen ...)
Minä istun nyt ensimmäistä kertaa tänään ihan rauhassa, enkä lainkaan ole tästä pahana !
Kaupassa käynti on tällä hetkellä ehkä pahimmillaan. Ei suostu istumaan kaupan kärryssä kymmentä
sekuntia pidempään, kun jo seistään ja huojutaan seisoma-asennossa. Ei kovinkaan turvallista, ei.
Kärryn tavaratila testattu (vaikka kiellettyä onkin, anteeksi!), sieltäkin jalkaa nostetaan ja tavaraa tiputellaan sitä mukaan, kun kerkeää uutta nappaamaan tilalle :) Salaatit ja kukat on kivaa revittävää!
No entäs, jos syliin, niinkuin miespuolinen ehdotti ?
Ehkä pienissä pätkissä onnistuu, mutta tuo vuoden ikäinen alkaa jo painamaan yhdellä käsivarrella kääntyillen ja vääntyillen, rimpuillen. Ei siis paras ratkaisu. Kärryjen kaukaloa kokeilen vielä usein, mutta laita nyt vilkas taapero siihen makuulleen !!! Enkä millään saa niitä valjaita pysymään sopivana kohdillaan, viimeksi oli saanut pujoteltua itsensä puoliksi pois ja oli jo osittain polvillaan, kun katsoin hetken lasten sukkia!
Hyvä asia tietenkin on, kun lapsi on kiinnostunut ympäristöstään ja haluaa liikkua .. tähän väliin se mutta :) Olisin järjettömän helpottunut, jos ihana pikkuiseni malttaisi istua kärryssä kauppareissun ajan. Minulla on nyt toista viikkoa kirpparipöytä, jota tietenkin käyn siivoilemassa ja täyttämässä kahden päivän välein. Se on ollut myös mielenkiintoista, uskokaa pois!
Toissa kerralla taapero oli kyllä tyytyväinen oloonsa kärryssä .. itseasiassa tanssi isosiskon musiikin tahtiin :) Lähipöydässä oli myynnissä jokin lasten kosketinsoitin, ja siitä oli nyt meille suuri ilo!
Onneksi kuitenkin tuo tuskan hiki jää vähemmälle niiden naurujen ja hilpeyden, ilon ja riemun taakse! Pikkuinen sisko osaa naurattaa isompia sisaruksia, ja nauttii saamastaan huomiosta. Meitä kaikkia hymyilyttää jo pelkästään tuon taapertavan vaippapöksyn katseleminen täällä kotona. Kävelee sujuvasti ja yrittää sännätä sisaruksia karkuun, potkii palloa ja kantelee mielellään isompiakin esineitä. Vähän meinasi ärsyttää, kun ei saanut hyvistä yrityksistä ja voiman ärjähdyksistä huolimatta nelkkiluokkalaista isoveljeä ilmaan :) Velipoika sai hyvät naurut ja lopulta pikkusiskokin, kun pääsi itse veljen syliin. Usein, jatkuvasti käytetty sana on " ato!" . Tarkoittaa tietenkin -katso!
Isosisko seisoi käsillään jääkaappia vasten, kädet maassa, jalat kaappia vasten. No tietenkin pikkusisko yrittää nyt samaa! Pakittaa kaappia päin ja nostaa toista jalkaa , hokee - ato, ato!
Pienestä sekin alkaa. Ja sama jatkuu vielä koululaisillakin, kun vanhemman toivotaan näkevän kaikki temput ja teot, kuvat ja piirrustukset, hassut ilmeet, ja kaikki. Pitäisi nyt muistaa vielä iloita siitä, sillä pian voi koittaa aika, jolloin ei missään nimessä haluta vanhemman näkevän mitään :)
Olen nauttinut pienokaisen ensimmäisestä vuodesta suuresti, yöunet ovat vielä olemattomia, mutta joskus nekin saadaan takaisin :) Selviä ihmeen hyvin, hyvin vähällä unella. Aika kuluu nopeaan, joten haluan ahmia päiviini tätä taaperovoimaa! Pysähtyä iloitsemaan yksinkertaisista asioista, kuten sanasta "ato!" ja siitä, kun saan ihastella pienen riemua uusista eväistä, kun pikkuinen löytää velipoikien kiekkokypärän tai vaikka murolautasen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti