sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kiire ja kiireettömyys

Kävelimme pikkuapulaisen kanssa mummolaa kohti toimittamaan päivälliskutsua.
Tallustelimme hiekkatietä pitkin rauhallisin askelin vaunuja työntäen, täysin kiireettömästi .

- Ei siis ollut kiire !

Pikkuapulainen käveli perässäni nauttien hetkestä.
Nauttien pikkukivistä ja havunneulasista, kävyistä ja mutapaakuista.
Nauttien kolmevuotiaan seikkailijan mielikuvituksesta.






Ei ollut kiire mummolaan, ei ollut kiire kotiin.
Ei ollut kylmä eikä kuuma, ei itkenyt pienokainen vaunuissa.
Ja mitä minä tein ?

Hoputin 3vuotiasta seikkailijatarta !!!!

Vaikka ei ollut kiire minnekään. Pysähdyin katsomaan tuota ihanaa näkyä. Lapseni tutkimassa mutapaakkua , pinkit kumpparit väärissä jaloissa , raidalliset pyjaman pöksyt jalassa ja kasvoilla sellainen onnellisen hämmästynyt ilme, kun on löytänyt jotain upeaa!

Ihmettelin, miksi ihmeessä hoputin?!
Ja lopetin , hoputtamisen.
Kun on niin usein kiire päällä, siitä on vaikea näköjään päästä eroon. Silloinkin kun ei ole kiire.
Arkisin on hätä tehdä aamupalaa, hätistää koululaiset matkalle ja sitten siivota se aamupala jotta saa pienokaisen vaunuihin unille. Sitten on hätä tehdä jotain, kun yksi nukkuu. Koittaa puuron aika ja yhdet mahdolliset unet. Koululaisten välipala ja läksyt, samaan aikaan päivällisen valmistus ja harkkoihin valmistautuminen. Päivällispöydästä kiireellä pukemaan lapset ja auton pakkaaminen puuttuvista välineistä. Kiireellä matkaan  :)
Kotiin tullessa ostoskassien ja harkkakamojen purku, iltapalan tekoon ja suihkuun patistaminen.
( ja kaikkiin väleihin on soviteltava pyykkihuolto ja kaikki muut askareet)

Onneksi on vapaapäiviäkin.
Silloin on vain hätä miettiä mitä kerkeää tekemään, kun ei ole kiire mihinkään :)

Tässä vaiheessa huokaisen ja naurahdan ..
Itse me saamme kiireemme aikaan! Ja itse me voimme tätä muokata (yrittää ainakin) hieman kevyempään ja kiireettömämpään suuntaan! Olen itse vielä vuoden verran kotosalla, enkä toivo lasteni muistelevan näitä aikoja täysin kaoottisena kiireen aikakautena..

Minun ikioma kotiläksyni on nyt tehdä suht järkevä ja toimiva suunitelma jatkuvan kiireen rauhoittamiseksi. Taltuta kiire :)

Nyt käyn kohti keittiötä vailla kiirettä, valmistelemaan hirvenlihaa, jonka pitäisi jo olla valmisteltu :)


1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Voi miten hienosti olet päässyt tärkeän ajatuksen ytimeen! Jokainen äiti tunnistaa tuosta varmaan itsensä, osasinko minäkään silloin kauan sitten karistaa kiiretä ajatuksistani, olihan se melkoista rumbaa neljän lapsen kansaa, mutta meiltä puuttui nuo harkkoihin kuskaamiset kokonaan, emme jotenkin kyenneet siihen liikkeen pitämisen, eläintarhamme ja ikuisen rakentamisen keskellä. Kuitenkin tuntuu, että lapsemme saivat suht rauhallisen lapsuuden täällä luonnon rauhassa. Ja se on perinnöllistä!