Maanantain onni

Maanantain onni on ...

Nurmi pikkuisen käsin ..

.. ja oksa.

Viikon lopulla

Ja jälleen koitti perjantai!
Esikoisen odotuksen ensimmäisinä kuukausina istuimme töissä ruokatunnilla,kun ääneen ajattelin ajan kuluvan kovin nopeasti. Siinä pari vanhempaa työkaveria tuumasi ,että odota vain kun kuviossa on vielä lapset.
No nyt on neljän kappaleen verran ja päivät ovat aivan liian lyhyitä, vuorokaudessa aivan liian vähän tunteja :)

Eilisaamuna kävimme esikoisen lääkärireissulla ja kuopuksen neuvolassa, mummolassa nautimme pikkuapulaisen kanssa päiväkahvit ja heti tuon jälkeen aloitin siivousurakan. Tein kaikkea mahdollista sikin sokin järjestyksessä, tyhjensin kaappeja, tein muovikippoinventaarion (jonka jälkeen keittiön laatikotkin avautuvat taas täydellisesti, eikä tipahtele kippoja lattialle), pyykkäsin ja viikkasin, imuroin ja järjestelin, pesin vessoja. Pojat hoitivat oman huoneensa koulusta tullessaan, minä vain huutelin alakerrasta minuutin välein  - Muistakaa siivotaaaa ... !!!!

Mökille!

Tänään kutsuu vahvasti mökkeily Ketunleipärinteen väkeä!

Eilen illalla kävimme jo vähän siivoilemassa ja lämmittämässä, tietenkin saunan ja makkaranpaiston kera.

Yritin käydä uimassakin, mutta vähin äänin vetäydyin suunnitelmasta. Pojat pulahtivat hyytävään Päijänteeseen kaulaan saakka, jättivät kuitenkin uimalenkin väliin. Minä tyydyin vain uittamaan jalkani ja pikaisen päätöksen myötä kipitin takaisin lauteille :)

Tuuli sai uimaan pulahtamisen tuntumaan- ei niin houkuttelevalta hetkeltä.

Olen siitä huolimatta tehnyt kaikkien aikojeni ennätyksen, kun kävin nyt äitienpäivänä uimassa! Yllätin suuresti itseni, mutta myös tuon toisen puoliskoni!

Vaikka lapsena uin paljon eikä (muistaakseni) vedet silloin tuntuneet lainkaan kylmältä, olen viime vuosina ollut hyvin hyvin arka uimaan. Juuri ja juuri olen elokuuhun saanut noin 5 uimakertaa. Noloa.

Mökille on kotoamme noin 10 minuutin kävelymatka pelto- ja metsäreittiä pitkin. Pienempien kanssa matka tietenkin kestää hieman kauemmin.

 Mökki on appivanhempieni käsialaa ja melkoinen aarre.

Nyt on aika pakata vaunut täyteen vaatetta ja ruokaa, toivottavasti saan yhden puolivuotiaan mahtumaan sinne joukkoon :)


Kaunista viikonloppua -

Perheen kasvu jatkuu

Niin suurta herkkua kuin hellepäivät taas talven jälkeen olivatkin , myönnän hetki sitten viilenneen sään sadekuuroineen ja pienen ukkosen saattelemana olevan tervetulleita :)

Aivan hullua, mutta syy tähän löytyy pienestä vaippaikäisestämme.  Päiväunet, joista pikkuneito vielä 2-3 kertaa päivässä nauttii , jäivät hyvin vähille viime päivinä! Epäilen tuota lämpöä , mutta voihan olla useita muitakin syitä. Liikkeellä on oltava jatkuvasti ja kaikki on nähtävä , kaikkea on vähän maisteltava. Papan traktori on ollut viikon ällistyttävin ihanuus :)
 Istumaan noustiin ihan itse eilen ja uusia hampaitakin on ilmestynyt. Pienokainen kokee melkoisia mullistuksia päivittäin. Ei ihmekään, jos unen laatu päivisin tästä kärsii ...

Tässä palaan vanhempaan tekstiini vanhemmuutta hieman pohtien. Asiaa olisi kyllä niin paljon,ettei muutama päiväkään siihen riittäisi.. Käydään siis läpi pohdintojani pikkuhiljaa.

Vanhemmuus. Olisimme taatusti hukassa ilman sitä.
Usein tulee hetkiä jolloin tuskailen jonkin sorttisen vapaaillan tai peräti päivän perään. Ilta rauhallisessa talossa ilman meteliä ja jatkuvaa erotuomarointia kyllä houkuttaa .. Siisti koti ja hetken rauha , ehkä hyvä kirja ja herkullinen eväs. Tunnustan tuota kaipaavani. Yksi ilta menee kivasti, olen tyytyväinen. Sitten se iskee (jos on perhe poissa yön yli) huomaan kaipaavani pesueeni ääniä, en tiedä mitä tekisin, en osaa aloittaa mitään projektia (mihin olisi nyt mahdollisuus). Olen aivan ihmeissäni.

Ihan yksikseni en olekaan ollut vauvan syntymän jälkeen, enkä vielä sitä ole kaivannutkaan. Tavoitteena on saada pikkuinen pullolle pian, jotta voisin sillointällöin käydä iltaisin vaikkapa pyörälenkillä poikien kanssa. Tuosta vierestä lähtee juuri sopiva metsäautotie, mistä pääsee "kylän raittia" pitkin takaisin kotitielle. Nyt vain pullolle opettelemaan ja lenkille!

Vanhempana toivoisin löytäväni kärsivällisemmän minän. 
On aina hurjan helppoa ajatella, ja jutella miehen kanssa miten toimimme lasten suhteen. Kaikki on aivan selvää ja helposti hallittavissa. Päivittäin löytyy uusia juttuja mm. Meidän Perheeltä, jotka ovat niin tuttuja ja tavattuja tilanteita kotonamme. Riidoista ja sisarusten nahinoista, syömisestä,ja peleistä, raivonpuuskista, jatkuvasta sotkemisesta ja säännöistä, nyrkkitappelut trampalla ... Jutut luettuani puhkun kärsivällistä, rauhallista ja täydellistä äitiyttäni, joka selvittää tilanteen kuin tilanteen kärsivällisesti jutellen. Keskustelun jälkeen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja sulassa sovussa.

Todellisuudessa liian usein tilanne kärjistyy äänen korottamiseen (oikein kunnollakin) ja osapuolet näyttävät erilaisia myrtsinaamoja, joku paukauttaa oven ja joku ärjäisee ja karjaisee. Tilanne on kaikkea muuta kuin hallittu ja kärsivällisesti selvitetty! Ajatuksissa kaikki on niin kovin helppoa ..

Meillä esikoinen rakastaa pikkuveljen älyttämistä, suurempi kokoinen pikkuveli taas jyllää voimalla ja kovalla äänellä päälle. Isompi pikkusisko on melkoinen peppi pitkätossu ja omaa melkoisen palan luonnetta ISOLLA ällällä. On siis mielellään mukana jupakoissa ja yleensä toimii poliisina , jos pojat tekevät tai sanovat jotain ei niin toivottua :)

Perheemme vahvuudeksi uskon rehellisyyden ja keskustelukyvyn. Anteeksi pyytämisen ja sen Rakkauden.

(joskus se keskustelu onnistuu vasta sen oven paukahduksen jälkeen, mutta parempi sekin kuin ei laisinkaan )

Tässä kirjoituksen välissä oli aivan pakko juosta ulos nappaamaan pari pikaista kuvaa, kerkesinkin juuri ennen kaatosadetta. Aiemmin oli aivan tumma taivas ja sade ropisi kattopelteihin !  Ja voi tuota tuoksua, minkä kesäinen sade tuo mukanaan ....

 IHANAA !!!!

(Mitä tekivät lapset ? No pelasivat tietenkin sateessa jalkapalloa :)    )

Äideille ja naisille

Kauneinta päivää kaikille äideille ja kaikille naisille toivottaa koko Ketunleipärinteen väki !

Äidille on laulettu ja aamiainen valmistettu, kortit ja lahjat annettu. Minulla porttikielto sisälle ... yllätykseen saattaa hyvinkin liittyä täytekakku,  jonka mansikat on aikakailla herättänyt kiinnostusta pikkuväen keskuudessa. . (minähän en tietenkään tiedä tästä mitään )

Täällä alkaa pikkuhiljaa  kuumeinen valmistautuminen kiskan äitienpäivän tarjoiluun :)

Mehujäät odottavat pakkasessa valmiina , herkkupurnukoita ei ehkä vielä voi tiskiin nostaa , itse kauppias apulaisineen saattaa tehdä vähän liiaksi saakka tuotteen laatutarkkailua maistellen ...

Kaunista sunnuntaita -

Kiskan avajaiset lähestyy ..

Tänäänhän minun oli tarkoitus jatkaa eilisestä vanhemmuuspohdintojani , mutta en vaan nyt millään malta :)  Teen tällaisen pikakirjoituksen ja kirmaan jatkamaan hommia auringossa!

Face bookissa kerroinkin aiemmin alkaneesta kioskiprojektista ja pikkuhiljaa alkaa olemaan valmista. Suurta avajaispäivää odotamme lämmöstä ja auringosta nauttien. Työ on edennyt vauvanaskelin, ja onkin  ollut tosi hauskaa puuhaa. Pikkuapulainen on päässyt pikkusiskon kanssa jo palvelemaan ensimmäisiä kärsimättömiä asiakkaita, äitienpäivän ruusu tuotiin kotiin jo eilen kiskan kulmalle :)
Esikoinen sai kunnian maalata kassalipasta , joka pian täyttyykin pikkukivistä sekä kuivista lehdistä (tässä kiskassa ei haittaa, jos lompakko ei ole mukana).

Ketunleipärinteellä kovin iloinen 3 vuotias kioskin täti, ja hänen kovin pieni apulainensa  :)
Ja koko kioskiprojekti toteutettu ylimääräisistä materiaaleista, mitään ei ole tarvinnut kaupasta hakea ... aikas kiva!

Kuullaan pian lisää -

Perheen kasvu

Muistan kuinka 16-vuotiaana suhteen alkuaikoina juttelimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa mahdollisen yhteisen lapsemme toisesta nimestä ...

Mieheni toinen nimi on Antinpoika ja ilmoitin tuolloin päättäväisesti poikamme saavan samoin isänsä nimen. Antinpoika itse oli hieman vastahakoinen, sillä tunnusti hieman häpeilleensä hienoa nimeään. Syy tähän oli pienimuotoinen härnääminen, mitä koulussa sai kuulla nimen vuoksi!

Ajatus nimestä jäi mieleen ja noin 8 vuotta myöhemmin tuore isä antoi esikoispojalleen ylpeänä oman nimensä. Esikoisemme on pian 10 vuotta kantanut toisena nimenään Matinpoika,eikä kukaan ole kiusannut nimen vuoksi!

Tuon jälkeen perheemme on kasvanut yhdellä pojalla ja kahdella tytöllä. Kolmella lapsellamme on nimessä pala sukua ,pikkuapulaisen nimi vain loksahti kohdalleen ilman näitä :)

Viimeaikoina olen pohtinut paljon lapsiemme vauva-aikoja, meidän aikuisten kasvua vanhemmiksi ja sisarusten keskenäisiä välejä. 

Esikoista "yrittäessämme" meni puolitoista vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Olin tehnyt monia monia raskaustestejä ja odottanut kovasti positiivistä tulosta , kun vihdoin olin raskaana - en edes ymmärtänyt selviä mekkejä raskaudesta !!!! Positiivinen testi sai meidän naamallemme erittäin typerät hölmistyneet kestovirneet :)  Hyvät ystävämme tulla tupsahtivat ovesta sisään keskelle sitä iloista ihmetystä,mutta saimme pidettyä uutisen vielä salassa ..

Nautin raskaudestani suuresti ja selvisinkin ilman suurempia pahoinvointeja, ruokatottumukset olivat vähän hupsuja ensimmäiset kuukaudet! Synnyttämään lähdin rauhallisin mielin yötä vasten ja jouluaattona kotona oli kuuden päivän ikäinen pienokainen! 

Esikoisen kanssa hermoilin eniten, olin epävarmempi .. Näin jälkeenpäin vasta olen sen ymmärtänyt.

1 vuotiaana poika oli todella kyllästynyt äidin seuraan. Toisen lapsen synnyttyä olimme valmistautuneet kamaliin mustasukkaisuuskohtauksiin ja siihen, että isompi käy vähän väliä nipistelemässä pientä , mutta tälläistä ei tullut lainkaan ! Ikäeroa pojilla on vuosi ja seitsemän kuukautta. Kun pienempi  oli lähes 2 vuotias kaipasin kovasti töihin ja palasin työelämään. Nyt olen ollut kotona syksystä 2012 jolloin ensimmäinen tyttäremme syntyi, ja olen ollut tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen :)  Nautin suuresti!

Kolmannen ja tämän neljännen lapsen kanssa olen ollut rennompi ja tyytyväisempi vanhempana, olen osannut nauttia pienistä hetkistä enemmän ja olen oppinut (lähestulkoon) järjestämään päiväni pesueeni mukaan.. 

On ollut ilo nähdä sisarusten rakkaus ja onni toisiaan kohtaan, varsinkin hellyys  ja huomio , kun pienin on syntynyt. Tappelua ja kinastelua lapsilla nykyään riittää, mutta myös rutkasti niitä ihania hetkiä, jolloin autetaan ja opastetaan, leikitään ja kikatellaan, vedetään yhtä köyttä !

Jatkan vanhemmuus pohdinnoillani seuraavan kerran, mahdollisesti huomenna. 

Nyt alamme valmistautumaan päivälliseen ja harkkamatkoille lähtöön .. Muistaen nauttia ihanasta säästä ja pitkästä viikonlopusta , ja vasta valmistetuista mokkapaloista !!!!

Vappumme päivä

Aurinkoiset Vapunpäivän terveiset Ketunleipärinteeltä!
Päivä on myös kuopuksemme, puolivuotiaamme ensimmäinen nimipäivä.  Nimipäivänsä kunniaksi pienokainen sai isosiskoltaan tämän kauniin kukka-asetelman .
Mummi oli hieman apulaisena ja asetelmasta tuli täydellisen kaunis! Täydellinen vapunpäivän tervehdys ja tulee tässä mieleen saapuva äitienpäiväkin ...

Päivä on ollut myös täydellinen pihan siivoukseen ja terassin siistimiseen. Pääsemme kenties nauttimaan jälkiruokakahvit terassin sohvalle... Nyt alamme valmistautumaan grillaukseen ja pieneen herkutteluun :)


Kaunista päivän jatkoa toivotan kaikille -