Päätämme aina reippainmielin ottaa tavaksi tarkistaa huone iltaisin ja käydä yhdessä läpi mahdolliset sotkut.. Mutta miten käykään?!
Pystymme / jaksamme/muistamme tehdä sitä noin kolme iltaa,sen jälkeen asia taas lakaistaan maton alle ja sinne se hautautuu .. Kunnes koittaa aamu jolloin jyrään tieni leveän lattialastan avulla pölypallojen,legojen ,omenanraatojen ja lehtien kimppuun!
Tärkeintä ei omasta mielestäni ole se,että pitää olla siistiä, vaan se,että lapset oppisivat siinä samalla huolehtimaan omista tavaroistaan! Itse olin koululaisena hyvin haluton siivoamaan mitään :) Näin jälkeenpäin ja itse äitinä toivon ,että oma (liian kiltti) äitini olisi silloin minua patistanut enemmän ottamaan osaa siivoukseen.Toisaalta ymmärrän äitiäni, joskus on vaan helpompi tehdä asiat itse.
Sillointällöin tulee hyvä hetki siivoilla yhdessä,ja lapsetkin innostuvat tästä hieman enemmän. Joskus on myös erityisiä hetkiä jolloin toinen pojista innostuu siivoamaan jopa pikkusiskon huoneen :) Siinä leikkien ohella huone järjestyy kuin itsestään.
On kivaa olla sellainen kiva äiti,joka laittaa paikat kuntoon ja keräilee vaatteet lattialta aina ohi mennessään,mutta tulen varmasti olemaan kivempi ja hyväntuulisempi äiti,kun saan /saamme lapset huolehtimaan enemmän omista sotkuistaan :)
Mikä olikaan tämän kirjoituksen lopputulos?
Tajusin ,että loppujen lopuksi pojat kuitenkin osaavat siivota kohtuullisella tasolla ja meidän vanhempien pitäisi muistaa itsekin olla järjestelmällisempiä esikuvia lapsillemme :)
Kaunista viikonloppua kaikille-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti