Lautaseinän kohtalo

Ikean reissu tuli tosiaan tehtyä ja saimme suunniteltua paikanpäällä upean,toimivan säilytysjärjestelmän eteisen pidemmälle ,kauniille lautaseinälle ...

Niin, kaksi viimeistä sanaa kaunis ja lautaseinä !

Rakennusvaiheessa kävimme useita kuumia keskusteluja siitä kuinka paljon tuota ihanaa seinää kotiimme tulisi .. Luovutin liian helpolla,sillä nyt toivoisin sitä olevan huomattavasti enemmän :)
Olen silti hyvin iloinen näinkin. Ja miehelleni suuren suuri Kiitos ajatuksesta tehdä sisäkattoa samaisesta laudasta!

Eteisessä tuota seinäpintaa on hieman reilu kolme metriä, yhdellä seinällä. Olen halunnut pitää sen seinustan kevyenä ilman peittäviä kaappeja. Mutta koin heikon hetkeni ja päätin hyvin yllättäen ,että seinustan on aika saada kaapit peitokseen.
Olin tarmoa täynnä ja muutamat läheiset ihmiset hieman kauhistelivat päätöstäni :)  Mieltäni ei kuitenkaan muutettaisi, halusin kunnon säilytysratkaisun perheellemme arkea hieman helpottamaan.

Suunnitelmat tehtiin ja päätimme tilata tuotteet kotoa käsin lähipisteeseen.
Mutta miten kävikään ...!?

Mies lähti Ranskaan työmatkalle ja minä päätin ihan omaksi huvikseni hieman kokeilla uusia järjestelyitä, eteistä ajatellen. Eteinen ja ruokailuhuone saivat uutta ilmettä muutamalla huonekalun vaihdoksella :) Eteisen suurehko musta lipasto lautaseinältä muutti ruokailuhuoneeseen ja tuon tilalta suuri vihreä kaappi siirtyi ruokailuhuoneen toiselle seinälle. Kiitos tästä ajatuksesta mieheni äidille!

Eteisen kaksi korkeaa kapeaa (keskeneräinen projekti) kaappia,jossa takkimme ovat tähän saakka olleet siirtyivät lautaseinälle siten,että väliin jää leveä tyhjä tila. Tyhjällä tilalla näkyy peili ja siirsin siihen ruokailuhuoneesta mieheni siskon tekemän penkin. JES!

Tilanne alkoi hahmottumaan ja kutakuinkin tässä vaiheessa päätin ettei tuohon seinälle tulisi koskaan kolme metristä kaapistoa :)    !!!!

Kävin tapettiostoksilla ja tapetoin loppuun kesken jääneen seinän,jossa vaatekaapit aiemmin olivat. Tapetointiystäväni,puolivuotiaamme oli vauhdikas liikkumaan ja kärsimätön istumaan. Pieni työ eteni hitaasti mutta hilpeästi,lopputulos : tapetoitu seinä täynnä kupruja ja reikiä ! Mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, onhan siinä sentään tapetti! Se riittää tälle naiselle.

Uuteen järjestykseen olen todella tyytyväinen,joskin tuohon vaatesäilytykseen vaihdamme vielä uuden hyvin suunnitellun järjestelmän. Samalla järjestyksellä yksi metrinen ja yksi puolimetrinen kaappi...
Sekavalta kuulostaa sepustukseni,mutta laitan kuvia kunhan saan tehtyä siivouksen, tavararöykkiöt ovat vielä vailla paikkaansa :)

Nizzan tuliaisia. Pojat hamusivat jo aamulla omat kivensä ,mutta äidillekin jäi osa..
Kuinka kokonainen perhe onkaan iloinen kivistä !

Viikonlopun viettoon!

Jälleen koitti perjantai .

Perjantaita on aina mukava odottaa, viikonloppuna saa ottaa vähän rennommin eikä tarvitse laittaa kelloa soimaan. Silloin tällöin on päiviä jolloin herätys on pakollinen , aikaisemmat harrastusreissut,lähinnä pelejä varten. Tai syksyisin ,kun meidän talosta lähtee kaksi hirvimiestä jahtiin.

Tosiasiahan on.että meillä herätään joka tapauksessa ennen kellon soittoa :) Varsinkin viikonloppuisin! Silloin kuin saisi nukkua,niin aamu-unisin koululainenkin on jalkeilla ihan liian varhain .. ( ainakin meidän vanhempien mielestä )
Omassa työssäni kaupassa on harvoin vapaita viikonloppuja , siksi yritän nyt vielä kotona ollessa nauttia tästä ajasta tulevankin edestä :)

Nyt me aloitamme viikonlopun vieton ja suuntaamme auton nokan kohti Matkusta ja Ikeaa !!!
En tiedä miten muilla,mutta meillä sana Ikea on toiselle puoliskolle sama,kuin härälle punainen vaate :)   Pian on luvassa" muutama" laatikko ikeaa ja eteisessä alkaakin melkoinen myllerrys ...

                                                          

                                                        Kaunista viikonloppua !

Hymynaamoja ja pannaria

Eilen oli kauniita pieniä hetkiä,kun aurinko antoi parastaan näin huhtikuulle.
Silloin keskeytin päättymättömän siivoukseni ja kerkesin napata pari kuvaa (noin 50 tai vähän yli). Mietimme jokin aika sitten aikaa,jolloin filmirullalle napsittiin 24 kuvaa :)  Ja voi sitä jännitystä ja riemua,kun kuvat sai teetettyä! Joskus jopa tunnin kuvassa,jolloin ei tarvinnut odottaa päiväkausia.
Tallilla tuli silloin napsittua filmirullat täyteen hevosia, ei välittänyt kuvakulmista tai kuvan laadusta, pääasia että kuva oli lempihevosesta!

Rakastan kyllä sateisiakin päiviä. Ulkona on kiva olla kunnon varusteissa,pisaroilta suojattuna. Sisätiloissa taas on ihana kuunnella sateen ropinaa ja kohinaa,kuivana ja lämpimässä.
Eilen menimme pikkuapulaisen ja pienimmäisen kanssa hyvin ansaituille päiväunille sateen kohinaa kuunnellen,aika mukavaa. Ja minäkin ihan oikeasti nukuin! Se on erittäin harvinaista. Heräsin kamalaan rämpyttävään meteliin - mikä hetken ihmeteltyäni osoittautui puhelimekseni :)  Pojat sieltä soittivat koulumatkalta. "- Pukekaa nyt ulkovaatteet päälle ja lähtekää meitä vastaan!"

Ei tarvinnut vastaan lähteä,mutta tilasivat jonkun tooosi hyvän välipalan.

Mitä aurinkoon tulee,niin minulle se antaa hurjasti virtaa ja potkua. Joskus vähän liikaa hyviä ideoita,kun tulee innostuksia varsinkin pihaan liittyvissä muutoksissa ja hankinnoissa! Vähemmälläkin pärjäisi :)

Mutta se auringonpaisteen toinen ,ikävämpi puoli on ne esiin hiipivät pölyt ja likaiset ikkunat .. Kevään ensi paisteissa ikkunoista paljastui pari iloista sormin taiteiltua hymynaamaa! Parempihan se oli,kuin surunaamat,mutta jatkossa näkisin piirretyt naamat mielummin paperilla.

Viime viikkoina olen myös ymmärtänyt,että välillä pitäisi laskeutua ryömijän tasolle jotta muistaa ne unohdetut nurkat ja kulmat joihin pölypallot kerääntyvät. Puolivuotias löytää tietenkin kaikki ne ihanat kolot,joissa pikkuisen lähmäisiin pikku sormiin tarttuu jotain kivaa (ne pölypallot). Ja siinä vaiheessa kun äiti nappaa syliin,niin suupieliä koristaakin pölyviikset! Sylissä taas on hymynaamainen tyttö,jonka suusta pilkistää kaksi hammasta ja joka on riemukseen jälleen valloittanut lähes puoli valtakuntaa seikkailuillaan!!!

Jos äiti siivoaisi vähän paremmin,niin pitäisi tyytyä vain leluihin,puukauhoihin  ja muovikippoihin mihin on lupa koskea ...

           Mutta satoi tai paistoi, niin seuraava pannari maistuu yhtä herkulliselta!

4dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa

2 kanamunaa

100 g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, munat ja sulatettu, jäähtynyt voi (margariini).

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 200-225 asteessa noin puoli tuntia.

Kaikista löytämistäni ja tehdyistäni pannukakuista tämä oli herkullisin! Meidän porukan jäljiltä pelti oli tyhjä :)

Maanantain puolivuotiaamme

Tänään palaan muistoissani puolivuotta taaksepäin, lokakuun aamuun jolloin havahduin lapsiveden menoon 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Viisi tuntia myöhemmin olikin jo tyttövauvamme rinnalla ..
Kuinka tuosta voi jo olla puoli vuotta !?

Aamulla kävimme jo neuvolassa ja nyt nautimme kahvihetkeä maissinaksujen ja vaniljadonitsin kera. Päivänsankari sai tyytyä maissinaksuihin ja onnellinen olikin :)

Isommat sisaret odottivat kovasti pikkuista syntyväksi, aikaa oli niin kovin vaikea hahmottaa.

Odotellessaan piirsivät vauvakirjaan kuvat pikkuisesta :)  Ennen kuin olin edes raskaana niin pikkuapulainen toivoi perheeseen vauvaa ja sinistä koiraa! Vauva on ja koirakin,mutta ei sinistä ..

Tällä kertaa ei nyt muuta. Ryhdyn siivoamaan keskeneräistä saunaamme,mikä on toimittanut parin vuoden ajan varaston virkaa.  Tänään alkaa saunan rakennus !!!!

Kivaa uutta viikkoa toivottaen -

Kaapin uusi tarkoitus

Eilen pääsin vihdoin aloittamaan kaappiprojektiani!
Pikkuapulaisen kanssa hioimme ja pesimme kaapin autotallilla, ei varmasti ole yllättävä uutinen,että varsinkin pesuhomma oli kolme vuotiaalle erittäin mieluista ! Ämpärikaupalla vettä siinä kului,mutta hauskaa oli :)

Tarkoitukseni oli vielä tänä aamuna,että kaappi päätyisi yläkerran aulaamme,jossa on tyhjä paikkakin ollut tätä odottamassa. Ostimme tämän kaunistuksen paikalliselta kirpparilta muutamia vuosia sitten.Kaappiin kuuluu myös erillinen alaosa,jossa on kauniit sirot jalat ja 3 laatikkoa. Alaosa kaipaisi vähän isompaa remonttia ...

Mutta Mutta niinhän siinä kävi,että kesken tämän aamuisen maalauksen sain loistoajatuksen! Kaapin uusi elämä,uusi tarkoitus on toimia pikkuapulaisen nukkekotina!

                                  Pian kaappi täyttyy uudesta kansasta!

Uudet asukkaat jo kärsimättömänä odottavat muuttoa, työtä on vielä hieman jäljellä,mutta uskon kaapin olevan valmis uuteen elämäänsä parin päivän sisällä :)

Tietenkin kaapissa voi myös säilyttää leluja ja kirjoja. Kolmessa hyllyssä on kyllä tilaa jakaa ..

Hauskinta varmasti tulee olemaan kaapin suunnittelu ja lopputoteutus, jotain yksinkertaista mutta kivaa! Pikkujuttuja ja hitunen söpöilyä. Sitä ennen täytyykin järjestellä huonetta,jotta saamme kaapin paikoilleen! 

Viikonloppuna yritämme saada aikaiseksi tilanjakajan, väliseinän poikien yhteiseen huoneeseen. Teemme tämän esikoisen vuoksi,kaipaa selvästi omaa tilaa ja omaa rauhaa,se hänelle suotakoon!

Ketunleipärinteen alkutaival

Miten päädyimme tänne?

Asuimme ennen vuonna 1876 rakennetussa hirsitalossa,mikä oli jaettu neljään asuntoon. Yhdeksän vuoden aikana remontoimme asuntoamme mieheni isän johdolla ja myydessämme tuon ihanan kodin olikin muutos melkoinen omaan ostotilanteeseemme! Helppoa ei ollut tuosta aarteesta luopua,mutta kaipuu maalle vei voiton. Emme harkinneet lainkaan uuden talon rakentamista! Uuteenko ? - Ei todellakaan!  Mietimme useita vaihtoehtoja kuten vanhasta hirsikehikosta rakentamista..

En edes muista hetkeä jolloin kuitenkin päädyimme uuteen taloon!  Yht´äkkiä istuinkin tutkimassa ja piirtämässä pohjapiirrustuksia,pohtimassa mittasuhteita ja vessanpönttöjen lukumäärää. Lopullisessa piirrustus- ja suunnitteluvaiheessa raskauteni oli aikalailla loppusuoralla, tuohon aikaan pojat taisivat elää keksipaketeilla :)

Selvää oli,että kotimme valmistuisi mieheni kotitilalle. Tunnesiteet ympäristöön ovat hyvin vahvat ja tänne halusimme asettua pesueemme kera. Todelliseksi kaikki muuttui pikkuhiljaa .. Tontti hahmottui puita kaataessa ja kotitie valmistui ketunleipien keskelle. Jännittävää aikaa. Tästä kaikesta suurin kiitos mieheni isälle!

Päätösten tekeminen sisätöissä oli todella hankalaa ja näitä päätöksiä tehtiinkin pikkuhiljaa töiden edetessä. Näin jälkeenpäin ajatuksia kyllä olisi vähän liikaakin :) Osan näistä ymmärrän pitää omana tietonani,osasta olen kyllä muistanut informoida miestäni. Esimerkiksi yläkerran pikkuvessan lattiakaakelin valintaa olen suuresti ihmetellyt ! Mitä ihmettä päässäni tuolloin liikkui??? Varovasti kysäisin mieheltä milloin voisi harkita lattian uusimista,vastaus oli kahdenkymmenen vuoden päästä :)  (voi voi, ei toinen vielä tiedä mitä luvassa on ). Lämmin varasto olisi loistava,talossa etsii paikkaa kahden kiekkoilijan pelivarusteet . Lisäksi saisi taltutettua tämän mono/luistin/kypärä/kausivaate/ yms..vaunuviidakon! Säilytystilat suunnittelimme huonosti,mutta niitä nyt voi onneksi melko kivuttomasti muutella ajan kanssa. 

Pääsiäiseksi 2014 pääsimme uuteen kotiin. Hurjan paljon on työtä vielä sisätiloissa,ja ulkona vähintäänkin yhtä paljon :) Mutta tilanteen koen huolettomaksi,eihän meillä kiire ole mihinkään..

Kotimme valmistuu hiipien ja meidän näköiseksemme!

Tonttimme on aurinkoinen ja lämmin paikka, ikkunasta voi sillointällöin nähdä hirvien liikkeet varhaisessa aamussa tai myöhäisessä illassa. Etuovelta pääsee suoraan kiipeilemään kallionseinämää  ylöspäin , terassin ovelta on parin metrin matka mustikkamaille :) Ruokapöydästä on näkymä alas mummolan riihelle ja lammelle .. 

Ei hullumpaa .. eihän!?

Vuoden verran vanhempi

Tämä päivä alkoikin ihanan leppoisasti. Sain kunnian jäädä köllöttelemään pienimmäisen kanssa ja täten laistaa poikien kouluunlaittorumbasta :) Vuoteeseen en sentään aamukahvia saanut (äitienpäivänä sitten), mutta onnittelulaulu raikasi suomeksi ja englanniksi komeasti! Olen jälleen vuoden verran vanhempi ..

Vasemmalla kuvassa on 3vuotiaani kirjoittama runo ja lahjaksi sain 3 suklaapatukkaa ja jääkiekkokortteja :)  Tiedän, yksi suklaapatukka on jo kadonnut parempiin suihin! Ja mitä luultavammin jäljellä olevat 2 häviävät,kun pojat pian saapuvat koulusta kotiin. Uskoakseni ekaluokkalaisen ensimmäinen lause tulee liittymään noihin kiekkokortteihin.. Voisin yrittää keksiä pojalle pienen huijauksen! - Ai kiekkokortit!? Minä kerkesinkin ne jo liimata ..hmm.. rakkaimman kirjani sisäkanteen! Näinköhän pojat äitiä uskoisivat?

Jätimme sisällä vallitsevan vaatekaaoksen taaksemme ja lähdimme pikkutyttöjen kanssa ulos vesisateeseen. Pienimmäinen nukahti oitis vaunuihin ja pikkuapulainen löysi onnensa kuraleikeistä :)

Pienimmäinen nukkuikin pitkät unet ja kerkesin saada puuliiterin sisällön uuteen uskoon, nyt on suorastaan ilo noutaa puita ! Vesisadekin loppui ja päivä hieman kirkastui ..  

Ensi viikolla tulee 2vuotta siitä,kun pääsimme muuttamaan uuteen kotiin! 

Eilen katselin kuvia rakennusajalta ja uskon niitä kuvia piakkoin ilmestyvän myös tänne :)

Kivaa päivänjatkoa toivotan-

Siivouspohdintaa lastenhuoneessa

Aiemmin  laitoin Ketunleipärinteen facebook päivitykseen aikomuksestani jälleen siivota poikalapsieni huone. Parin kolmen viikon välein siivoan huoneen oikein kunnolla ja siitä siisteydestä riemuitessani ja työni jäljestä nautiskellen (pienen hetken verran)pidän aina pojille reippaan  puheen huoneen siistinä pitämisestä. Kuinka sotkua ei tule liikaa,kun ei levitä kaikkea lattialle kerralla, kuinka järjestys on säilytettävissä, kun siivoaa iltaisin ne omat jälkensä .. Laittaa lehdet ja kirjat heti hyllyyn paikoilleen, sujauttaa käytetyt vaatteet siihen tarkoitettuun koppaan. Pelastaa ne tärkeimmät legot pikkusiskolta (ja äidiltä. kun siivoan). Yhteisen huoneen lattia on aina edellämainittujen peitossa.. Jossain siellä on kaunis lautalattia!

Päätämme aina reippainmielin ottaa tavaksi tarkistaa huone iltaisin ja käydä yhdessä läpi mahdolliset sotkut.. Mutta miten käykään?!

Pystymme / jaksamme/muistamme tehdä sitä noin kolme iltaa,sen jälkeen asia taas lakaistaan maton alle ja sinne se hautautuu .. Kunnes koittaa aamu jolloin jyrään tieni leveän lattialastan avulla pölypallojen,legojen ,omenanraatojen ja lehtien kimppuun!

Tärkeintä ei omasta mielestäni ole se,että pitää olla siistiä, vaan se,että lapset oppisivat siinä samalla huolehtimaan omista tavaroistaan! Itse olin koululaisena hyvin haluton siivoamaan mitään :) Näin jälkeenpäin ja itse äitinä toivon ,että oma (liian kiltti) äitini olisi silloin minua patistanut enemmän ottamaan osaa siivoukseen.Toisaalta ymmärrän äitiäni, joskus on vaan helpompi tehdä asiat itse.
Sillointällöin tulee hyvä hetki siivoilla yhdessä,ja lapsetkin innostuvat tästä hieman enemmän. Joskus on myös erityisiä hetkiä jolloin toinen pojista innostuu siivoamaan jopa pikkusiskon huoneen :)  Siinä leikkien ohella huone järjestyy kuin itsestään.

On kivaa olla sellainen kiva äiti,joka laittaa paikat kuntoon ja keräilee vaatteet lattialta aina ohi mennessään,mutta tulen varmasti olemaan kivempi ja hyväntuulisempi äiti,kun saan /saamme lapset huolehtimaan enemmän omista sotkuistaan :)

Mikä olikaan tämän kirjoituksen lopputulos?
Tajusin ,että loppujen lopuksi pojat kuitenkin osaavat siivota kohtuullisella tasolla ja meidän vanhempien pitäisi muistaa itsekin olla järjestelmällisempiä esikuvia lapsillemme :)


Kaunista viikonloppua kaikille-